Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus: Tosiasioiden tunnustaminen on maahanmuutossakin tärkeää
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (25.11.) todetaan aiheellisesti, että kotouttamistoimiin tulee osoittaa riittävästi voimavaroja ja maahanmuuttajien työntekomahdollisuuksia lisätä. Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ja mahdollisuuksien realistinen tarkastelu on tärkeää.
Kuitenkin juuri turvapaikanhakijoiden näkeminen ongelmana ei ole perusteltua. Perheenyhdistämiseen ei liity ihmissalakuljetusta, sillä tätä kautta Suomeen saapuvat omaiset tulevat mitä virallisimpia reittejä suomalaisten viranomaisten tekemien haastattelujen ja DNA-testien jälkeen. Tosiasia taas on, että kiristetty rajavalvonta – kuten rajavartiolaitoksen yhteistyö Turkin lentokenttävirkailijoiden kanssa tsetseenien seulomiseksi pois lennoilta – ajaa turvaa hakevat salakuljettajien armoille.
Merkittäviä ihmisoikeusongelmia liittyy hätää kärsivien lasten kohteluun. Käsitteillä olevassa ulkomaalaislain muutosesityksessä lapsi tulkitaan alaikäiseksi vain, jos hän on vielä perhesideluvasta päätettäessä alaikäinen. Voi kuitenkin kestää vuosia, ennen kuin alaikäisenä saapunut turva-paikanhakija lopulta saa perheenyhdistämispäätöksen.
HS:n pääkirjoituksessa käytetään yllättäen sanaa elintasopakolainen. Nimitys on virheellinen, koska `pakolainen` tarkoittaa Geneven pakolaissopimuksen kriteerit täyttävää ihmistä, joka on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Kaikki kielteisen päätöksen saajatkaan eivät ole perusteettomia turva-paikanhakijoita. Tämän osoitti esimerkiksi iranilaisen Naze Aghain tapaus: hänet oltiin jo käännyttämässä kotimaahansa, mutta hallinto-oikeus muutti kielteisen päätöksen myönteiseksi.
Julkisuudessa käytetään usein termiä `ankkurilapsi` alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Tämäkin sana-valinta on erheellinen. Lapsen saapumista Suomeen ei saa leimata itsessään epäilyttäväksi. Toisin nähtynä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Suomesta maailmalle lähetettyjä `ankkurilapsia` kutsuttiin sotalapsiksi.
Turvapaikanhakijoiden koulutustason kutsuminen lähtökohtaisesti olemattomaksi ei perustu faktoihin. Joukossa on luku- ja kirjoitustaidottomia – mutta myös professoreita, tutkijoita, toimittajia ja lääkäreitä. Alaa vastaavan työn esteenä heillä on monesti vain puutteellinen suomenkielen opetuksen tarjonta. Kielenopetuksen resurssointiin onkin nyt panostettava, erityisesti kun valmisteilla oleva kansalaisuus-laki painottaa entistä voimakkaammin kielitaitovaatimuksia.
Taantuman aikana on välttämätöntä huolehtia maamme työllisyydestä ja sosiaaliturvasta. Kansain-välistyneen Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi tapahtuu kuitenkin nyt. Sitä ei kovin-kaan kontrollipolitiikka voi estää. Tämä tosiasia pitää tunnustaa. Rasismia ja konflikteja syntyy herkästi jos maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat jätetään oman onnensa nojaan. Kaikkien Suomessa asuvien reilu kohtelu, kouluttaminen ja työllistäminen on kaikkien etu.
Pakolaisten auttamisessa on kyse maailman heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta. Se, että suomalaisille on avautunut mahdollisuus olla tässä työssä mukana, on meille rikkaus.
Thomas Wallgren puheenjohtaja
Anna-Stiina Lundqvist tiedotuspäällikkö
Suomen Pakolaisapu ry
