Murtumakohtia rakennuksissa ja ihmisissä

_{Kuva: Elina Savo}

Pakolaisavun hankealueet ovat toimintaympäristöinä haasteellisia. Pakolaisleirit sijaitsevat syrjäisillä seuduilla, joilla infrastruktuuri on kehittymätöntä.

Usein alueet ovat myös turvattomia rajan läheisyyden ja aseellisten joukkojen toiminnan vuoksi. Myös paluumuuttoalueilla infrastruktuuri on yleensä kärsinyt sodan aikana ja jälleenrakennus vasta käynnistynyt.

Pakolaisapu on ollut usein alueella ensimmäisiä pitkäjänteisempää kehitysyhteistyötä aloittavia järjestöjä hätäapuvaiheen jälkeen. Olosuhteet ovat vielä usein samankaltaiset kuin kriisivaiheessa, mutta pitkäjänteisemmän työn aloittaminen on tärkeää kehityksen alkuun saamiseksi ja uusien kriisien välttämiseksi.

Vielä aineellisia tuhoja ja menetyksiä pahempia ovat konfliktien aikana koetut kärsimykset, väkivaltaisuudet ja läheisten menetykset.  Mielenterveysongelmat ovat yleisiä ja normaalin elämän uudelleen aloittaminen vaikeaa.  Lisäksi aikuisopetus konfliktin jälkeisellä alueella on haastavaa, sillä opetuksen tehokkuuteen ei ehkä uskota ja palaajilla on paljon muutakin tekemistä. Toisaalta luottamus koulutukseen ja sen tuomiin välittömiinkin hyötyihin palaa juuri toisten ja omien uusien koulutuskokemusten kautta.

Pakolaisavun toimintaympäristössä ihmisten aktivointi on erityisen tärkeää, sillä pakolaisuus ja hätäavun varassa eläminen saa ihmiset kadottamaan oma-aloitteellisuutensa ja uskon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Pakolaisavun koulutusteemat ja osallistavat koulutusmenetelmät pyrkivätkin erityisesti edistämään opiskelijoiden kykyä ymmärtää elinolosuhteitaan ja antamaan työkaluja oman elämän parantamiseksi.