Alice - Pakolainen paikallisten opettajana

Tapaan Alice Dukulayn, liberialaissyntyisen Pakolaisavun lukutaitopiirin ohjaajan Bandawan kylässä puun alla. Ympärillä häärii ihmetteleviä taaperoita, taustalla kiekuu kukko. Kysyessäni Alicelta hänen menneisyydestään, saan kuulla pitkän ja surullisen pakolaistarinan.

Alice pakeni Liberian sisällissotaa ja hänen kotikyläänsä hyökkääviä kapinallisia kahden pienen lapsensa kanssa vuonna 2003. Kapinalliset tulivat Alicen kotikylään ja tappoivat tämän tädin, jonka luona Alice asui. Pakotilanteessa Alicen tie erkani tämän aviomiehestä ja yhdestä lapsesta. Alice kuuli, että mies olisi paennut Sierra Leoneen pakolaisleirille.

Leirille saavuttuaan hän kuitenkin huomasi, että paikalle oli tullut miehen veli, ei itse aviomiestä. Alice on tehnyt kaikkensa löytääkseen miehensä ja lapsensa, mutta ei tänä päivänäkään tiedä, missä he ovat. Alicella ei ole varaa eikä mahdollisuutta lähteä Liberiaan etsimään kadonnutta osaa perheestään.

Useat Alicen sukulaiset ja ystävät ovat palanneet Sierra Leonesta Liberiaan, mutta Alice ei halua lähteä takaisin, sillä hänellä ei ole enää turvaverkkoja entisessä kotimaassaan. Liberiassa Alice oli ehtinyt opiskella yläkoulun loppuun. Pakolaisleirillä hän alkoi opettaa aikuislukutaitoa. Myöhemmin hän muutti leiriltä Bandawan kylään, ja opettaa nyt lapsia alakoulussa sekä aikuisille lukutaitoa lukutaitopiirissä.

Alicen lapset ovat 19- ja 12-vuotiaita. Alice toivoo, että hänen tyttärestään tulisi sairaanhoitaja ja pojastaan opettaja.

Alice pitää työstään lukutaito-ohjaajana. Hän on oppinut paljon Pakolaisavun lukutaito-ohjaajille tarkoitetulla kurssilla, jolla kerrottiin, kuinka opettaa aikuisia. Alicen mielestä lapsia ja aikuisia on hyvin erilaista opettaa. Aikuisten opettaminen on käytännönläheisempää, ja esimerkit lähtevät omasta yhteisöstä. Aikuisia on myös motivoitava paljon, sillä he tulevat opiskelemaan usein väsyneinä ja nälkäisinä työpäivän jälkeen.

Alice kokee, että sierraleonelaisissa on sekä hyviä että pahoja ihmisiä, mitä tulee liberialaisten kohteluun. Jotkut sierraleonelaiset ovat todella kiinnostuneita liberialaisista, heistä on tullut läheisiä ja he ovat ystävällisiä. Jotkut vanhemmat ovat myös tuoneet Alicelle kouluun riisikupillisen tai pullon öljyä, koska he ovat halunneet tukea lastensa opettajaa.

Alice kehuu lukutaidon merkitystä: Ennen kuin Bandawaan saatiin lukutaitopiiri, ei valtaosa ihmisistä osannut lukea, ja he eivät tunteneet olevansa mitään. Tänään suurin osa kyläläisistä osaa kirjoittaa nimensä sekä lyhyitä lauseita. He pystyvät auttamaan itse itseään ongelmissaan ja lapsetkin käyvät enemmän koulua. Myös naisista on tullut rohkeampia, ja he uskaltavat esiintyä aiempaa enemmän julkisesti.

Teksti ja kuva Anna-Stiina Lundqvist