Pitkä sisällissota tuhosi vapautettujen orjien maan

Liberia perustettiin vuonna 1822 vapautettujen orjien siirtokunnaksi. Sinne kuljetettiin yli 25 000 entistä orjaa Yhdysvalloista. Liberian asukkaista noin viisi prosenttia on heidän jälkeläisiään. Maa julistautui itsenäiseksi vuonna 1847.

^{YK:n rauhanturvaoperaatio on yhä käynnissä Liberiassa. Kuva: Kim Remitz / Suomen Pakolaisapu}

Tyytymättömyys epätasa-arvoon ja harvainvaltaan kärjistyi sisällissotaan, jota käytiin 1989–1996. Toinen sisällissota syttyi vuonna 1999 ja kesti vuoteen 2003 asti. Kolmesta miljoonasta liberialaisesta tapettiin sisällissodissa arviolta 300 000 ihmistä ja miljoona joutui pakolaiseksi. Maassa on käynnissä yksi YK:n historian suurimmista rauhanturvaoperaatioista.

Järjestöjen läsnäololla merkitys

Vuonna 2005 UNHCR vetosi alueen kansalaisjärjestöihin, etteivät ne lähtisi alueelta. Jääminen jo itsessään auttaisi aluetta vakautumaan. Pakolaisapu jäi maahan. Pitkäaikainen läsnäolo maassa mahdollistaa pureutumisen konfliktien syihin ja kehityksen esteisiin. Se auttaa reagoimaan nopeasti ympäristön muutoksiin ja käyttämään resursseja tehokkaasti.

"Ihmiset luottavat meihin aivan eri tavalla. Kyllähän sinäkin maksat luotettavalle autokauppiaalle vähän enemmän kuin sille, johon et luota. Liberiassa se tarkoittaa käytännössä sitä, että kanssamme toimivat ihmiset ovat entistä omistautuneempia. He tuntevat meidät ja tietävät toimintaperiaatteemme. Materiaalitoimittajatkaan eivät huijaa meitä ihan yhtä paljoa kuin uusia tulokkaita, kun ne tietävät että olemme olleet paikalla kauan ja saatamme olla asiakkaana vielä seuraavatkin kymmenen vuotta", kertoo Pakolaisavun Liberian maajohtaja Markku Vesikko.

Sodan jälkeen Liberian tilanne on kohentunut. Maan turvallisuus tilanne on vakautunut ja taloudellinen kasvu on päässyt alkuun. Pitkän sodan vuoksi maan infrastruktuurin ja peruspalveluiden taso on edelleen alhainen. Muita vaikeita haasteita ovat korruptio sekä hälyttävän korkea työttömyys, joka kasvattaa erityisesti pääkaupunkialueen rikollisuutta ja köyhyyttä.

Liberiaan lähdettiin jälleenrakentamaan

Vuonna 1999 Suomen Pakolaisapu oli ensimmäinen suomalainen järjestö, joka perusti aktiivisen kenttätoimiston Liberiaan vuonna 1990 alkaneen konfliktin jälkeen. Liberia valittiin kohteeksi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja muiden kansainvälisten kumppaneiden konsultoinnin jälkeen. Alkuvuosina työ Liberiassa jakautui kahteen päätoimintatapaan, jotka olivat maaseutuyhteisöjen tukeminen sekä paikallisten kansalaisjärjestöjen kapasiteetin vahvistaminen.

Maaseudun tukemisessa keskityttiin ennen kaikkea elinolojen ja ruoan saannin parantamiseen, millä vahvistettiin yhteiskunnan rauhanomaista kehitystä. Tukiohjelmat pitivät sisällään käsityötaito-opetusta, aikuiskoulutusta sekä maataloustukea, ja ne hyödyttivät kymmeniä tuhansia liberialaisia. Toiminta kohdistui paluumuuttajille pääosin Margibin ja Montserradon maakunnissa. Paluumuuttajien ravinnonsaantia ja perheiden tuloja kasvatettiin edistämällä pienimuotoista ruoantuotantoa perheiden omissa pihapiireissä. Erityisesti yksinhuoltajia kannustettiin riisin ja vihannesten viljelyyn.

Maatalousneuvojat auttoivat asukkaita raivaamaan pysyviä riisipeltoja purojen soisiin suistoihin. Vihannesviljelyllä asukkaat pystyivät hankkimaan lisätuloja. Pienviljelijöitä kannustettiin ja neuvottiin maatalousneuvojien ja naisverkoston avulla.

Hankkeet toteutettiin yhteistyössä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa tukemalla heidän omaehtoisesti aloittamiansa ja ehdottamiansa ohjelmia. Paikalliskumppanien hankearviointi-, suunnittelu-, toteutus- ja hallintokykyjä kehitettiin ja kasvatettiin, jotta ne pystyivät paremmin toimimaan itsenäisesti myös muiden kuin Pakolaisavun hankkeiden toteuttajina. Kiinteä ja pitkäaikainen yhteistyö ruohonjuuritason järjestöjen kanssa on tuonut Pakolaisavulle ymmärrystä sodan syistä sekä liberialaisten kokemuksista ja odotuksista.

Evakoille puita, saippuaa ja koulutusta

Apu laajennettiin 2005 viiteen maakuntaan maan lounaisosaan alkamalla tukemaan naisten muodostamaa kylätoimintaverkostoa Sembabule Women’s Development Associationia, jonka toimintaan osallistui yli 3000 naista. Tällä tavalla vahvistettiin naisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa ja parannettiin heidän toimeentulomahdollisuuksiaan.

Verkoston tukeen kuului järjestökoulutusta yli sadalle ryhmälle mm osallistavista menetelmistä, suunnittelusta ja päätöksenteosta. Tämän ohella ryhmille hankittiin ja jaettiin uuden alun helpottamiseksi muun muassa maataloustyökaluja ja saippuantekovälineitä.

Sisällissodan aikaan opetussektori oli rapautunut lähes kokonaan ja koulut olivat suljettuina useiden vuosien ajan. Nuoret, jotka olivat sodan takia jääneet ilman koulutusta, oli tärkeä saada integroitua yhteiskuntaan tarjoamalla heille mahdollisuuksia parempaan tulevaisuuteen rauhanomaisin keinoin.

Koulutusta tytöille

Paikallinen ammattikoulu Tees Girls otettiin tukikohteeksi Monroviassa vuonna 2001. Koulutus kohdistuu pääasiassa tytöille ja nuorille naisille, joille turvattiin opetus ja siihen tarvittavat materiaalit. Erityisryhmänä olivat vammaiset, joille annettiin myös työkalu/materiaalipaketti uuden elinkeinon aloittamiseksi. Näin taattiin kaikkein huono-osaisimmillekin mahdollisuus osallistua kursseille.

^{Tees Girls kouluttaa nuoria naisia ammattiin. Kuva: Markku Vesikko / Suomen Pakolaisapu}

Oppilaitokselle hankittiin rakennus- ja oppimateriaaleja, mutta se menetti kaikki välineensä vuoden 2003 väkivaltaisuuksissa. Pakolaisapu lahjoitti keskukselle laitteistoa ja materiaaleja ryösteltyjen tilalle ja ammattikurssit alkoivat uudestaan puolen vuoden tauon jälkeen. Pakolaisavun tuella kehitettiin myös keskuksen opetusmenetelmiä ja hallintoa sekä laajennettiin opetustiloja.

Tees Girls on kouluttanut Pakolaisavun täydellä tuella yli 1000 nuorta naista ompelijaksi, konekirjoittajaksi, kosmetologiksi tai kampaajaksi. Uudet taidot auttavat nuoria työnsaannissa ja sitä kautta elintason parantamisessa. Suora tuki keskukselle lopetettiin vuonna 2007.