< Takaisin uutisarkistoon

Vertaisryhmän ansiosta arabivanhukset pärjäävät omillaan

”Päivä jolloin ryhmämme alkoi, oli ensimmäinen päivä Suomessa, kun olin iloinen”. Näin muistelee vanhempi irakilainen herra ensimmäistä kevättään Suomessa. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, ryhmä on kokoontunut viettämään arabivanhusten vertaisryhmän päättäjäisiä Kontulan lähiöasemalle.

arabivanhusten ryhmä 2012 PIENI

Ryhmä alkoi Suomen Pakolaisapu ry:n Vertaiskoto-hankkeen kotoutumiskurssina ja on jatkunut Kasvokkain -toiminnan vertaisryhmänä. Viikoittaisiin ryhmätapaamisiin osallistuvat arabivanhukset olivat asuneet Suomessa ryhmän alkaessa muutamasta kuukaudesta vajaaseen pariin vuoteen.

Kahteen vuoteen on mahtunut niin iloa kuin surua. Vaikeiden asioiden käsittelemisen vastapainoksi ryhmä on nauttinut vierailuista ja tutustumiskäynneistä. Osallistujat korostavat suomalaisen kulttuuri- ja yhteiskuntatietämyksen lisäämisen tärkeyttä. Yksin kun ei tulisi lähdettyä.

Eniten hyötyä arabivanhukset tuntevat saaneensa asiantuntijoiden vierailuista. Ryhmässä on vuosien mittaan vieraillut esimerkiksi terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä ja kaksi poliisia. Ulkomaalaispoliisi perehdytti muun muassa passin hankkimisen ja perheenyhdistämisen kiemuroihin.

Lähipoliisi puolestaan kertoi, mitä tehdä, jos joku on humalassa tai kiusaa. Kotimaassa poliisin mainitseminenkin herättää pelkoa, joten vanhuksista oli hienoa huomata, että Suomessa poliisit ovat rauhallisia ja helposti lähestyttäviä ihmisiä.

Vielä viimeiselläkin ryhmäkerralla ryhmässä viriää vilkasta keskustelua. 25 vuotta opettajana toiminut rouva innostuu vertailemaan suomalaisen ja irakilaisen koulun eroja. Ryhmäläiset pitävät tärkeänä, että Suomeen vasta muuttaneet saavat heti alkuunsa tietoa uudesta kotimaastaan, sillä kotimaan järjestelmä saattaa olla hyvinkin erilainen.

Tiedon lisäksi uudessa kotimaassa tarvittavia asioita, esimerkiksi taksin soittamista, on harjoiteltu ihan käytännössä. ”Ikävää, että ryhmä loppuu, mutta ei voi mitään”, toteaa iäkäs rouva. Ryhmäläiset pitävät kuitenkin yhteyttä toisiinsa nykyään ryhmän ulkopuolellakin. Ryhmän avulla saatu verkosto takaa sen, että jokaiselta löytyy joku, jolta pyytää apua esimerkiksi paperiasioihin.

Kenties haikeimpina paikalta poistuvat Suomen Pakolaisavun ohjaajat. Heidän työnsä jatkuu uusien ryhmien parissa, sillä nämä arabivanhukset selviytyvät jo omillaan.

Teksti Mina Iranta

UUTISET | arkisto >