Suomi pakolaisten ja siirtolaisten kohdemaana
Suomessa on pakolaisia sekä muita maahanmuuttajia hyvin vähän verrattuna muihin Euroopan maihin. Vuoden 2009 loppuun mennessä pakolaistaustaisia oli vain noin 0,6 prosenttia koko väestöstä, kun luku arvioidaan 1973 vuoden jälkeen Suomeen pakolaisina tulleiden määrästä. Näistä henkilöistä moni on sittemmin saanut Suomen kansalaisuuden.
Suomen pakolaispolitiikan katsotaan alkaneen 1920-luvulla, jolloin Suomeen tuli 33 000 Venäjän vallankumousta pakenevaa venäläistä. Ensimmäisenä suunniteltuna poliittisten pakolaisten vastaanottovaiheena voidaan pitää pakolaisten vastaanottoa natsi-Saksasta. Suurin osa saksalaisista pakolaisista ohjattiin kuitenkin Suomesta edelleen turvaan Ruotsiin ja Pohjois-Amerikkaan.
Toisen maailmansodan jälkeen ensimmäisinä pakolaisryhminä Suomi vastaanotti chileläisiä 1970-luvulla ja vietnamilaisia ”venepakolaisia” 1980-luvulla, jotka olivat pienistä määristään huolimatta historiallinen alkuvaihe nykyiselle kansalliselle pakolaispolitiikalle. Virallisen päätöksen kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta Suomi teki vuonna 1985. Viime vuosina suurimpia kiintiöpakolaisten ryhmiä ovat olleet mm. kongolaiset, irakilaiset ja burmalaiset pakolaiset. 1990-luvulta lähtien Suomeen tulleista pakolaisista suurimpia ryhmiä ovat olleet somalit, kurdit, bosnialaiset sekä Kosovon albaanit.
Turvapaikanhaku
Viime vuosina suurin osa turvapaikanhakijoista on ollut lähtöisin Irakista, Somaliasta, Venäjältä, Bulgariasta ja Afganistanista. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat erittäin haavoittuvainen ryhmä, sillä monet ovat kokeneet sodan kauhuja ja heidän ystäviään ja perheenjäseniään on kuollut tai kadonnut. Useimmiten lapsen vanhempi tai muu sukulainen on lähettänyt lapsen turvaan rauhalliseen maahan. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsilla tulisi olla oikeus valtioiden antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen.
Turvapaikanhakijoiden määrä on Suomessa paljon pienempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Yleisesti turvapaikanhakijoiden määrien nousu korreloi sotien ja konfliktien kasvun kanssa.
Lue lisää turvapaikanhakijoista: Pakolaisuus Suomessa (link to Pakolaisuus Suomessa) ja Pakolais- ja turvapaikkakäytännöt (link to Pakolais- ja turvapaikkakäytännöt).
Lähteet:
Laakkonen, Risto (2009): Katsaus historiaan: Suomeen saapui pakolaisia jo 1920-luvulla. Monitori-lehti 3/2009.
Tanner, Arno (2004): Finland’s Prosperity Brings New Migrants. Migration Information Source.
Suomi pakolaisten ja siirtolaisten lähtömaana
Suomen historiassa köyhyyden, työttömyyden ja sotien vaivaamina vuosina myös suomalaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa turvallisen ja paremman tulevaisuuden toivossa. YK:n määritelmän mukaisiksi pakolaisiksi suomalaisia ei ole kuitenkaan koskaan voitu nimittää, mutta sitäkin tutumpi käsite suomalaisille on evakko. Talvisodan aikana lähes 500 000 suomalaista eli evakossa, eli pakeni sodan alta turvallisempaan osaan maata. Suurin osa evakoista lähti pakoon vuonna 1940 menetetystä Karjalasta. Jatkosodan alussa luovutetut alueet liitettiin hetkeksi takaisin Suomeen, jolloin noin 100 000 evakkoa valitsi kotiinpaluun. Kuitenkin jo 1944 neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen jälkeen asukkaat joutuivat uudestaan evakkotielle, tällä kertaa jalan. Suurin osa karjalaisista valitsi lopulta muuton supistuneeseen kotimaahan neuvostokansalaisuuden sijaan. Joillakin entisen Neuvostoliiton alueella asuvilla, joilla katsotaan olevan suomalaiset sukujuuret, on ollut oikeus muuttaa Suomeen etnisinä paluumuuttajina.
Sotien aikana Suomesta lähetettiin myös 70 000 sotalasta yksin Ruotsiin ja Tanskaan sotaa pakoon. Heti talvisodan sytyttyä 1939 Suomen hallitus teki päätöksen lastensiirroista Ruotsiin, ja ne jatkuivat vuoteen 1945 aina Lapin sodan loppumiseen asti. Lasten siirtolaisaika venyi lähes poikkeuksetta useamman vuoden mittaiseksi, ja lasten kotiuttaminen takaisin Suomeen osoittautui äärimmäisen vaikeaksi. Noin 15 000 lasta jäi sotien seurauksena pysyvästi Ruotsiin ja noin 500 lasta jäi Tanskaan. Kymmenien tuhansien sotalasten lisäksi Ruotsiin lähti Suomesta myös yli 56 000 aikuista sotaa pakoon.
Historian saatossa on Suomesta lähdetty ulkomaille myös siirtolaisiksi työn ja paremman elintason perässä. Ensimmäinen siirtolaisuusaalto Pohjois-Amerikkaan sijoittuu jo 1600-luvulle ja toinen aalto 1800-luvun lopusta 1900-alkuun. 1950-luvulla siirtolaisuus jatkui erityisesti Ruotsiin, sekä myös Saksaan ja Sveitsiin. Nykyään Ruotsissa arvioidaan asuvan noin 450 000 ruotsinsuomalaista. 1980-luvulla maastamuutto alkoi vähentyä Suomen elintason parantumisen myötä. 2000-luvulla Suomesta on muuttanut ulkomaille tasaisesti noin 12 000–14 000 henkeä vuosittain. Ulkomailla pysyvästi asuvia suomalaisia arvioidaan olevan noin 750 000, joista suurin osa asuu Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Lähteet:
Suomen Pakolaisapu (2004): Paossa maailmalla. Gummerrus.
