Tietoa pakolaisuudesta

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaissopimus (Geneve 1951) määrittelee pakolaiseksi henkilön, jolla on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi rotunsa, etnisen taustansa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisen käsityksensä takia tai sen takia, että hän kuuluu tiettyyn yhteiskuntaryhmään, ja joka oleskelee sen maan ulkopuolella, jonka kansalainen hän on, ja joka mainitun uhan vuoksi ei voi tai halua palata takaisin.

^{Norsunluurannikolta paettiin presidentinvaaleista aiheutuneita väkivaltaisuuksia keväällä 2011. Kuva: UNHCR}

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 14. artiklan mukaan jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa. Palautuskiellon mukaan pakolaista ei saa palauttaa sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

Vainon lisäksi ihmiset voivat olla pakotettuja lähtemään monista muista syistä. Väkivalta ja konfliktit ovat yleisimpiä syitä pakolaisuuteen. Enenevissä määrin myös luonnonolosuhteiden muutokset, kuten kuivuus ja tulvat ajavat ihmisiä alkuperäisiltä asuinalueiltaan.

Muun syyn, kuin vainon perusteella paenneille voidaan myöntää turvapaikan sijaan oleskelulupa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

Maailman pakolaisista 80 prosenttia asuu kehitysmaissa. Suurin osa heistä on maansisäisiä pakolaisia eli evakkoja. Arvioiden mukaan yli puolet maailman pakolaisista ja turvapaikanhakijoista elää kaupungeissa kun taas maansisäisistä pakolaisista suurin osa elää maaseudulla.