Muuttoliikkeen ja pakolaisuuden tutkijat kokoontuivat Kampalassa, Ugandan pääkaupungissa 3.−6. heinäkuuta pidetyssä konferenssissa.

Kansainvälisen kokoontumisen järjesti IASFM (International Association for the Study of Forced Migration) ja sen teemana oli tänä vuonna muuttoliikkeen hallitseminen.


Kansainväliseen tapaamiseen saapui yli 400 osallistujaa. Satojen pakolaisten sandaaliparit tarinoineen kiemurtelivat konferenssialueella.

Kolmannentoista kerran järjestetty konferenssi houkutteli  Kampalaan yli 400 osallistujaa, joiden joukossa oli paitsi tutkijoita, myös lakimiehiä, opiskelijoita, pakolaisia, järjestöjen edustajia, avustustyöntekijöitä ja lahjoittajia.

Erilaisia näkökulmia konferenssin teeman käsittelyyn toivat paneelikeskustelut, luennot ja työpajat, joita vetämään oli kutsuttu asiantuntijoita eri maista.

Yksi pinnalla olleista aiheista oli kaupunkipakolaisuus. Kaupunkipakolaisten määrä maailmassa on kasvanut valtavasti viime vuosina, mutta heitä ei rekisteröidä samaan tapaan kuin pakolaisasutusalueilla asuvat pakolaiset. Kaupungissa asuvilta pakolaisilta puuttuvat täten myös kaikki pakolaisstatuksen tuomat oikeudet.

Esineiden tarinat toivat pakolaisten kokemuksen lähelle

Pian viidentoista vuoden ajan Ugandassa pakolaistyötä tehnyt Suomen Pakolaisapu osallistui konferenssiin rakentamalla paikalle pakolaisten käsitöistä ja tarinoista koostuvan näyttelyn.

Taiteilija Kristiina Tuuran ja Pakolaisavun yhteistyössä toteuttaman taidenäyttelyn keskiössä oli teltta, joka on rakennettu sudanilaisten, somalialaisten, kongolaisten ja kosovolaisten naisten käsitöistä. Teltan sisältä ja ympäriltä löytyi pakolaisten käyttämiä kattiloita ja sandaalipareja, joihin jokaiseen oli liitetty esineen tarina.


Pakolaisten käsitöistä rakennettu teltta houkutteli uteliaita vierailijoita.

Näyttelyssä vieraillut saksalainen tutkija Lydia Potts Oldenbugin yliopistosta piti näyttelyä innovatiivisena ja kiehtovana. Potts uskoo, että Euroopassa näyttelyllä voitaisiin vaikuttaa vallitseviin negatiivisiin asenteisiin pakolaisia kohtaan.

"Ihmiset Euroopassa ovat niin tottuneita kuviin, joissa ihmiset täälläpäin maailmaa ainoastaan kärsivät. Tämä näyttely antaa monipuolisemman kuvan pakolaisuudesta. Esineet ja tarinat kuvaavat pakolaisten kokemuksia todenmukaisesti, sillä ihmiset säilyttävät luovan kykynsä, vaikka he käyvät läpi suuria haasteita", Potts kuvailee.

Nicholas Van Hear Oxfordin yliopistosta koki näyttelyn koskettavana. “Jalkineet ovat jotakin niin arkipäiväistä, minkä ajattelee kuuluvan jokaiseen kotiin, mutta täällä niiden kautta kerrotaan valtavan henkilökohtaisia tarinoita" Van Hear kommentoi.

Tukea akateemiseen työhön

Osallistujat kehuivat suurta tietomäärää, joka konferenssissa kylvettiin. Yksi tyytyväisistä osallistujista oli kolmannen vuoden lakiopiskelija Susan Mirembe Makereren yliopistosta, joka on Ugandan suurin julkinen yliopisto.

"Konferenssi sai minut vakuuttumaan siitä, että haluan erikoistua ihmisoikeuksiin opinnoissani" Mirembe sanoo ja kertoo etenkin siirtymäajan oikeudesta ja hallinnosta käytyjen keskustelujen olevan erittäin hyödyllisiä hänen akateemiselle työlleen.


Susan Miremben mielestä oli hyvä, että panelisteilla oli erilaisia ammatillisia taustoja.

"Olen ollut niin monissa konferensseissa, mutta tämä oli erilainen. Pidin tavasta, jolla järjestäjät saivat eri teemat tukemaan konferenssin tavoitteita ja siitä, että panelisteilla oli erilaisia ammatillisia taustoja" Mirembe kertoo.

Mirembe ei tiennyt pakolaiskysymyksistä juurikaan ennen konferenssia ja koki olevansa etuoikeutettu saadessaan tavata tutkijoita ja edustajia niin monista maista.

"Mielestäni tällainen konferenssi on tärkeä, sillä internetissä saatavilla olevan tutkimuksen lisäksi en usko, että mistään voi löytää tällaista tiedon laajuutta aihepiiristä. Suurin osa täällä esitetystä tutkimuksesta on myös erittäin tuoretta. Tästä toinen plussa järjestäjille" Mirembe lisää.

Teksti: Ronald Musoke
Kuvat: Ronald Musoke ja Tarja Saarela-Kaonga