Ruandalaisen Antonia Nyirakabanzan kahdeksanhenkisessä kodissa alettiin pestä käsiä normaalia tiuhempaan tahtiin, kun asiaa oli käsitelty Pakolaisavun englannin kielen kurssilla.
Ugandassa Kyangwalin pakolaisasutusalueella sijaitsevan vessan eteen rakennettiin muutamasta puusta ja pienestä kanisterista käsienpesupiste, jota perheenjäsenet käyttävät aina vessasta tullessaan. Tai ainakin suurin osa käyttää.
Kun lapset unohtavat käsienpesun, vanhemmat muistuttavat sen tärkeydestä.
"Olen opettanut nuorimmille lapsille, että vessasta tultua pitää pestä kädet. Nyt vahdin heitä. Kiitän jos näen heidän pesevän kätensä, ja jos he eivät pese, vien heidät takaisin pesemään", Nyirakabanza kertoo.
Käsienpesu turvaa etenkin lapsia suolistomadoilta. Lapset itkivät aiemmin, että vatsaan sattuu. Käsienpesu on poistanut vaivan. Ongelmia on edelleen, mutta hyvin harvoin. Lapset ovat myös saaneet matolääkekuurin.
Roskien piilottelu päättyi
Nyirakabanza osallistui miehensä kanssa Pakolaisavun lukutaitoryhmään ensimmäistä kertaa vuonna 2010. Pihapiiristä löytyy nyt useita ryhmässä käsitellyistä asioista.
Enää perheen ei tarvitse peseytyä talon takana pimeään aikaan, sillä kodin viereen on noussut ruo'oista tehty pesuhuone. Roskien piilottelu banaanipuiden alle on myös päättynyt, sillä pihaan on kaivettu roskakuoppa biojätteille.
Nyirakabanza tiesi aiemminkin moskiittoverkon suojaavan malarialta, mutta kurssilla verkon tärkeys tuli selväksi. Kun perheelle myöhemmin lahjoitettiin verkko, he alkoivat nukkua sen alla joka yö - elämänsä ensimmäistä kertaa. Nyt lapset voivat pysyä kolmekin kuukautta ilman malariaa.
Suuri muutos naapurissa
Yksi kurssin tuomista suurista muutoksista on ollut se, että perhe on löytänyt uusia ystäviä. "Naapurinamme asuu sudanilaisia. Ennen en osannut englantia, joten en voinut jutella heidän kanssaan. Nyt voin mennä sinne ja pyytää kuokkaa, mattoa tai kirvestä, ja he lainaavat. Viikonloppuisin käymme toisillamme kylässä ja juttelemme maidemme historioista ja elämäntavoista."
Nyirakabanza on kurssin antiin tyytyväinen, ja hän aikoo jatkaa englannin opiskelua. "Muutokset ovat hyvin tärkeitä minulle ja perheelleni. Ne auttavat minua pakolaiselämässä", vuonna 2009 Kyangwaliin saapunut Nyirakabanza kertoo.
Teksti ja kuva: Anne Heinonen