Ymmärrys kasvaa yhteisistä kokemuksista

Vertaisryhmätoiminnan opas maahanmuuttajatyöhön on ilmestynyt

Tuoreen maahanmuuttajien vertais­tuen koordinaattori Petri Öhmanin alkaessa suunnitella syksyn 2006 koulutuksia, nousi eteen pulma. Tukima­teriaali piti etsiä lukuisista eri lähteistä, eikä alan työhön tarkoitettua opasta löytynyt mistään.

Onneksi Öhmanille oli karttunut kokemusta aiemmin Pako­laisavussa tehdystä työstä ja loput hän oppi kantapään kautta. Heti aluksi tuli kuitenkin selväksi, että hajanainen tieto olisi hyvä saada yksien kansien väliin.

Vihdoin tänä keväänä ilmestyi Vertais­ryhmätoiminnan opas maahanmuuttaja­työhön. Sen toimittivat vertaistoiminnan pääkaupunkiseudun aluevastaava Elina Kärki, Tyttöjen tueksi -hankkeessa vertaisohjaajana toiminut Yasmin Sharifi ja Petri Öhman. Lisäksi oppaaseen kirjoit­tivat virolainen ryhmäterapeutti Kene Truve sekä järjestöhautomo-projektin kouluttaja Mohsen Zakeri.

AA-kerhoista maahanmuuttajatyöhön

Oppaassa yhdistyvät ruohonjuuri­tason työstä nousseet kokemukset ja laajemmasta vertaistukiperinteestä lähtevät käytännöt.

”AA-kerhot ja mielenterveystyössä käytetyt vertaistukiryhmät raivasivat tien tämäntyyppiselle toiminnalle. Me olemme omassa työssämme muokan­neet näiden mallien pohjalta mahan­muuttajatyöhön sopivia käytäntöjä”, Öhman selittää.

Maahanmuuttajatyö kuitenkin poik­keaa esimerkiksi AA-kerhoista. Maahan­muutto voi olla yksilölle suuri muutos, mutta se ei ole sairaus.

”Vertaisryhmät, joista tässä on kyse, eivät ole terapiaryhmiä vaan yksi kotou­tumisen työkalu”, Öhman kirjoittaa oppaassa. Pakolaisavun toiminnassa puhutaankin vertaistuen sijaan vertais­toiminnasta, koska ryhmien jäseniä ei haluta nähdä passiivisina tuettavina kohteina vaan voimavaroja omaa­vina toimijoina. Samalla tehdään eroa perinteiseen vertaistukitoimintaan ja sen käsitteeseen liittyviin mielikuviin. Maahanmuuttajien omakieliset vertais­ryhmät voivat ongelmalähtöisyyden sijaan toimia myös ennaltaehkäisevästi.

Opas houkuttelee toimimaan

Vertaisryhmätoiminta on hyvin länsi­mainen tapa käsitellä elämän vaikeita kokemuksia. Monelle maahanmuuttajalle perhe ja suku muodostavat kontekstin, jossa näitä asioita on luontevaa pohtia. Juuri nämä verkostot kuitenkin usein jäävät taakse, kun ihminen joutuu jättä­mään kotimaansa.

Oppaassa on myös pyritty huomioi­maan se, että maahanmuuttajat ovat monikasvoinen joukko ihmisiä. Tämä lähtökohta loi omat haasteensa oppaan tekemiselle.

”Vaikeinta oppaan teossa oli rajaa­minen, koska vertaistoiminnan kenttä on hyvin laaja. Lopulta päätimme tehdä oppaasta yleisesityksen, joka tarjoaa mallin toiminnan suunnitteluun ja mahdollisuuksia sen soveltamiseen käytännössä”, Öhman kertoo.

Vertaisryhmätoiminnan opas maahan­muuttajatyöhön ei pyri olemaan sään­tökirja, eikä määrittelemään oikean- ja vääränlaista ryhmätoimintaa.

”Se on pikemminkin kutsu”, lupaa takakansi.

Teksti: Jenni Hamara, Pakolainen 4 2008

Palaa otsikoihin