Valokuvaus opetti katsomaan toisin

Jos törmäät kadul­la eriskummalliseen liikennemerkkiin, ei kyseessä välttä­mättä ole poikien perjantai-illan kep­ponen. Tällä kertaa tytöillä on ollut sanottavaa.

Vanessa Vuori, 18, löysi mainoksen monikulttuurisesta valokuvatyöpajasta Sotungin lukion ilmoitustaululta.

 

”Ennen työpajaan osallistumista minun piti kuitenkin soittaa pajan vetä­jälle Lillille ja tarkistaa saanko osallistua, vaikka en ole maahanmuuttaja”, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Vanessa kertoo.

 

Suomalaistausta ei kuitenkaan osoit­tautunut esteeksi. Vanessa sai kurs­sille mukaansa isänsä vanhan 70-luvun järjestelmäkameran, jonka avulla tallentui monta palaa nuoren naisen elämää ja näkökulmaa.

 

Valokuvataiteilija Lilli Kinnusen ja kulttuurituottaja Sanna Johanssonin suunnittelema ja ohjaama työpaja tehtiin osana Suomen Pakolaisavun KOTILO-projektia, jolla pyritään parantamaan asumisviihtyvyyttä maahanmuuttajaval­taisissa lähiöissä.

 

”Valokuvatyöpaja tarjosi puheen­vuoron monikulttuurisuuden todellisille asiantuntijoille, eli pääkaupunkiseudun 14-18-vuotiaille nuorille tytöille”, Lilli kertoo.

 

Kurssilla tytöt harjoittelivat niin kuvaa­jana kuin mallinakin olemista. Eräässä harjoituksessa he kirjoittivat lapuille adjektiiveja, minkä jälkeen niihin sopivia kasveja ja kuvia etsittiin kasvitieteellisen puutarhan uumenista.

Kurssin tavoitteena oli vahvistaa nuorten suhdetta omaan elinympä­ristöönsä. Vanessan kohdalla tavoite toteutui.

 

”Olen alkanut tarkastella ympäristöä valokuvaamisen näkökulmasta. Kiinnitän nykyään enemmän huomiota yksityiskoh­tiin. Kurssilla myös huomasin, että taval­lisista asioista tulee mielenkiintoisia, kun ne siirtää uuteen ympäristöön.”

 

Eksotiikka löytyikin läheltä

 

Valoku­vatyöpajaan osallistui viisi tyttöä, joista osalla on juuret Turkissa ja Somaliassa. Supisuomalaisesta Vanessasta kurssi­kavereiden kansainväliset taustat eivät kuitenkaan tuntuneet eksoottisilta. Sen sijaan Puistolan omakotitaloalueella asuvalle tytölle Myllypuron ostoskes­kuksen karu todellisuus oli silmiä avaava kokemus.

 

”Se on aika lohduton paikka. Opin arvostamaan omaa asuinympäristöäni enemmän. Puistolassa vanhoja raken­nuksia on suojeltu ja sieltä löytyy myös puistoja ja metsää. Minulle kurssi oli kuin matka vieraaseen maahan.”

 

Vaikka työpajan viitekehyksenä oli monikulttuurisuus, ei tyttöjen erilaisia taustoja korostettu ryhmätilanteissa.

 

”Keskiössä oli se, että erilaiset ihmiset voivat toimia yhdessä yhteisen taide­näyttelyn toteuttamiseksi. Valokuvaus välineenä on perin länsimainen ja valo­kuvataide sulkee sisäänsä hyvin laajan skaalan kuvaustapoja ja -kohteita. Se mahdollisti työpajan toteutuksen ilman ihmiskehoa ja omakuvan käsittelemisen muilla tavoin”, Lilli kertoo.

 

Niin ikään työpajaan osallistunut kontulalainen Heidi Mäkelä, 16, oppi kurssin aikana huomaamaan arjen yksi­tyiskohdat.

 

”Sain kotiin mukaan kertakäyttö­kameran. Otin kuvia muun muassa maitopurkeista, peilistä ja vesihanasta. Lähtisin valokuvauskurssille uudestaan, jos sellainen vain järjestettäisiin.”

Nyt tyttöjen löytämät arjen ihmeet on kerätty yhteen ja ripustettu liikenne­merkkiin roikkumaan. Jos tämä moni­kulttuurinen opaste ei ole osunut tielle, voi Rikastettu! Berikad! -taideinstallaa­tion löytää esimerkiksi Maailma kylässä -festivaaleilta 24.-25.5. Suomen Pako­laisavun pisteeltä.

Teksti: Jenni Hamara, Pakolainen 2 2008

Palaa otsikoihin