Pakolainen-lehti: Hyökkäykset vastaanottokeskuksiin tuomittava

Tuoreessa Pakolainen-lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja vaatii puolueita ja mielipidevaikuttajia tuomitsemaan hyökkäykset vastaanottokeskuksiin.

Kuluvan vuoden aikana uutisiin on noussut kolme hyökkäystä turvapaikanhakijoita majoittavia vastaanottokeskuksia vastaan.

Tammikuussa 20 suomalaismiehen joukkio pahoinpiteli turvapaikanhakijamiehen Kemissä ja vastaanottokeskuksen ikkuna rikottiin. Kesäkuun 15. Suomusjärven vastaanottokeskuksessa räjäytettiin kotitekoinen pommi, joka rikkoi ikkunoita ja rakennuksen rakenteita. 29. kesäkuuta kaksi puukoin ja kepein aseistautunutta miestä tunkeutui Kemin vastaanottokeskukseen ja pahoinpiteli turvapaikanhakijaa. Aiemmin samana päivänä Takajärven uimarannalla kaksi suomalaismiestä oli heittänyt turvapaikanhakijan järveen.

Ovatko joltakin jääneet kesäkuun hyökkäykset huomaamatta? Niistähän ei ole juuri mediassa puhuttu. Suomusjärven räjähdys mainittiin pikku-uutisissa, Kemin kesäkuisten tapahtumien uutisoinnissa korostettiin poliisin tulkintaa siitä, että teon motiivina saattoi olla mustasukkaisuus.

Ihmisiin kohdistuva poliittisesti värittynyt väkivalta on

1950-luvun jälkeen ollut Suomessa erittäin harvinaista. Selkeä poikkeus tästä olivat 1990-luvun hyökkäykset pakolaisten vastaanottokeskuksiin.

”Toisen kerroksen kävelyparvekkeelle tuolin päälle asetettu pommi löi kello 00.46 kaksinkertaisen oven lasinsirpaleet 15 metrin päähän pakolaisten asuinkerroksen käytävälle”, kuvailee Esa Aallas teoksessa Somalisokki pommi-iskua pakolaisten tilapäiseen majoituspaikkaan Valkealan hotelliin vuonna 1991. Myös Joensuun ja Joutsenon vastaanottokeskuksissa ammuskeltiin ja heitettiin polttopulloja.

Vihamielinen keskustelu maahanmuuttajista ja pakolaisista on noussut taas esiin Suomessa viimeisten vuosien aikana. On ollut pelottavaa huomata, kuinka selkeän rasistisesta puheesta on tullut yleistä ja myös legitiimiä julkisessa keskustelussa hyvin lyhyessä ajassa.

Samaan aikaan rasistinen väkivalta on kaikessa hiljaisuudessa yleistynyt koko 2000-luvun ajan. Poliisiammattikorkeakoulun kokoamien tilastojen mukaan myös muiden rasistisiksi luokitelluista rikoksista tehtyjen rikosilmoituksien määrä on kasvanut vuodesta 2003 lähtien.

Ennen europarlamenttivaaleja seitsemän suomalaista puoluetta kokosi rasismin vastaisen julistuksen – sinänsä hieno ele. On kuitenkin helppo sanoa vastustavansa rasismia. Mutta mitä tapahtuu kun pitäisi reagoida todellisiin tapahtumiin?

Turvapaikanhakijoihin kohdistuvia hyökkäyksiä ei ole näkyvästi tuominnut tai edes kauhistellut kukaan poliitikko tai mielipidevaikuttaja.

Miksi koko suomalainen puoluekenttä on ollut hyökkäyksistä täysin hiljaa? Ollaanko todellakin niin turtuneita rasistisiin puheisiin, että edes vastaanottokeskuksissa räjähtävät pommit eivät kauhistuta ketään?

Asioista vaikeneminen ei auta rasististen rikosten uhreja. Hiljaisuus on tapahtuneen passiivista hyväksymistä ja sen seuraukset voivat olla pelottavat.

Nyt tarvitaan poliittisten päättäjien ja mielipidevaikuttajien rohkeutta astua esiin puolustamaan maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeutta elää rauhassa Suomessa.

Marcus Floman

Pakolainen-lehti

Palaa otsikoihin