Kunnissa kasvokkain

Lappeenrannassa on tänä keväänä kokoontunut viikoittain seitsenhenkinen työttömien naisten vertaisryhmä. Kiinasta, Venäjältä, Kuubasta, Vietnamista ja Virosta kotoisin olevat naiset ovat kotimaissaan tehneet muun muassa opettajan, psykologin, ompelijan ja myyjän töitä.

Ryhmän toiminta perustuu Pakolaisavun Kasvokkain-toiminnan kehittämään, maahanmuuttajille suunnattuun vertaisryhmämalliin. Mallissa keskeisiä ovat keskustelut pienryhmässä maahanmuuttajataustaisen vertaisohjaajan johdolla. Joskus tukena on kantasuomalainen ohjaajapari. Vertaisryhmän ideana on tarjota ohjausta Suomessa elämisen haasteisiin sekä mahdollisuuksia tutustua ohjatusti toimintoihin ja palveluihin.

Lahden seurakunnan järjestämässä monikulttuurisessa naisten ryhmässä kokeiltiin syksyllä Kasvokkain-toiminnan vertaisryhmämenetelmää.

”Ryhmässä käsiteltiin työelämää Suomessa. Meillä kävi asiantuntija puhumassa työelämäsertifikaateista ja tutkintojen rinnastamisesta, pidimme veroinfon ja kesäkuussa on luvassa tilaisuus yrittäjyydestä”, ryhmän filipiiniläistaustainen vertaisohjaaja Margarita Sakilayan-Latvala kuvailee.

”Olemme keskustelleet myös kokemuksistamme ja harjoitelleet samalla suomen kieltä. Välillä se on ollut hankalaa, koska joidenkin osallistujien kielitaito on heikompi.”

Suunnitelmallisuutta ja sattumia

Kasvokkain-toiminnan levittäminen uusiin kuntiin aloitettiin viime syksynä Lahdesta. Kasvokkain kouluttaa vertaisohjaajat ja ryhmiä koordinoivan henkilökunnan sekä toimii toiminnan alkuvaiheessa taustatukena järjestäjille. Ryhmien toiminnan järjestävät ja rahoittavat paikalliset yhteistyökumppanit.

Lahdessa tehtiin yhteistyötä seurakuntayhtymän kahden maahanmuuttajaryhmän kanssa. Jo usean vuoden ajan toimineissa ryhmissä kokeiltiin kymmenen viikon ajan joitakin Kasvokkain-toiminnan ryhmämallin piirteitä. Ohjaajat kävivät Kasvokkain-toiminnan kehittämän vertaisohjaajakurssin.

”Yhteistyö Kasvokkain-toiminnan kanssa toi suunitelmallisuutta, kun mietimme etukäteen käsiteltäviä aiheita. Monikulttuurisessa naisten ryhmässä keskusteltiin erityisesti vanhemmuudesta, josta riitti puhuttavaa useana kokoontumiskertana”, Lahden Seurakuntayhtymän maahanmuuttajatyöstä vastaava diakoni Ulla Taipale kertoo.

Lappeenrannassa vertaistoiminta oli uutta. Siellä alkoi keväällä Maahanmuuttajaresurssit käyttöön -projektin puitteissa Sakilayan-Latvalan ohjaaman ryhmän lisäksi myös monikulttuurinen miestenryhmä. Lisäksi Etelä-Karjalan Omaishoitajat ja läheiset ry aloitti venäjänkielisten omaishoitajien vertaisryhmän.

Ryhmien toimintaan ja yhteistyöhön Pakolaisavun kanssa ollaan Lappeenrannassa oltu todella tyytyväisiä.

”Vaikka projektissamme ei ollut erikseen rahaa tällaiseen toimintaan, saimme naistenryhmälle ohjaajaksi Margaritan, joka on tämän kevään suorittanut meillä työharjoittelua. Hän on pystynyt ohjaamaan ja valmistelemaan ryhmien sisältöä työaikanaan”, kertoo monikulttuurisia vertaisryhmiä koordinoiva Katariina Nuottamo Laptuote-säätiöstä.

Myös miesten ryhmän ohjaajaksi ilmestyi tuurilla opiskelija, joka suoritti ryhmäohjauksen osana projektiopintojaan. Muilla paikkakunnilla vertaisryhmien järjestämistä suunnittelevia Nuottamo neuvoo puhumaan kaikille aikeistaan. ”Usein parhaat yhteistyökumppanit ja käytännön ratkaisut löytyvät sattumalta”, hän toteaa.

Paikalliset tarpeet ja kansalliset suositukset

Yhteistyökunnissa toiminta lähtee aina paikallisista tarpeista, eikä Kasvokkain-toiminnassa kehitetty ryhmämalli aina toimi sellaisenaan. Esimerkiksi suositeltua omakielistä ryhmää ei useilla pienillä paikkakunnilla ole mahdollista koota, kun kustakin maasta tulleiden piirit ovat pienet – ihmiset välttelevät puhumasta vaikeista asioista tuttujen kuullen. 

”Malliin ei tarvitse hirttäytyä. Myös Pakolaisavussa on kokeiltu monikulttuurisia ryhmiä ja ryhmiä, joissa on ollut keskustelun lisäksi viriketoiminta",  toteaa Kasvokkain-toiminnan koordinaattori Elina Kärki.

”Parhaat tulokset ovat kuitenkin tulleet omakielisistä, asiapitoisista perusryhmistä. Eivät maahanmuuttajat tarvitse omia harrastuskerhoja. Vertaisyhmien idea on kotoutumisen tukeminen – ja juuri tässä maahanmuuttajien välinen vertaistuki auttaa. Kunhan kotoutuminen onnistuu, harrastaa voi sitten kaikille suunnatussa ryhmässä.”

Erityisesti Kärki haluaa pitää kiinni siitä, että ainakin toisen vertaisohjaajan tulisi olla maahanmuuttajataustainen. Tällöin ohjaaja pystyy todella ymmärtämään ryhmäläisten kohtaamia tilanteita. Ohjaaja on myös mallina siitä, että maahanmuuttajan on mahdollista edetä Suomessa.

”Suosittelemme myös, että ohjaajalle tulisi maksaa palkkio tai antaa mahdollisuus ohjata ryhmää työnsä puitteissa”, Kärki toteaa. ”Pienemmillä paikkakunnilla käy maahanmuuttajatyössä liian usein niin, että sitä tekevät rinnakkain palkkaa saava suomalainen työntekijä ja palkattomana vapaaehtoisena mukana oleva maahanmuuttaja, jonka kulttuuriasiantuntemusta käytetään hyväksi. Viestimme on, että ottakaa maahanmuuttajat ja myös miehet mukaan palkkatyöhön!"

Työntäyteinen tulevaisuus

Kasvokkain-toiminnan tulevaisuus näyttää kiireiseltä. Työnsarkaa ainakin kunnissa riittää. Jos suunnitelmat toteutuvat, Lappeenrannassa aloittaa syksyllä kolme uutta ryhmää. Yhteistyökumppaneita ja ohjaajia koulutetaan Salossa ja Vaasassa, jonne on myös ajateltu vertaisryhmiä. Toiminnasta ollaan kinnostuttu kuudella muullakin paikkakunnalla.

Usko tulevaisuuteen on vahvistunut myös Lappeenrannan työttömien naisten ryhmässä: huhtikuun lopulla yksi ryhmäläisistä sai työpaikan.

”Se oli todella iloinen uutinen! On vaikea sanoa, mikä oli tämän ryhmän vaikutus työn saamiseen, sillä nainen on muutenkin ollut todella aktiivinen. Mutta itse hän kiitti kovasti ryhmässä saamastaan informaatiosta. Tämä varmasti kannustaa myös muita ryhmäläisiä”, vertaisohjaaja Sakilayan-Latvala hymyilee.

Teksti ja kuva: Kati Pietarinen

Palaa otsikoihin